Pääkirjoitus: Tutkimme Korkeasaaren melutasoja

Kirsi Pynnönen-Oudman, tutkimuskoordinaattori

Traktorit ja mönkijät pörräävät, koululaisryhmä kiljuu riemusta ja jakeluautot ja rakennustyömaan koneet jyräävät saaren teillä. Lisäksi taivaalla lentävät vekottimet, helikopterit ja pienkoneet, tuovat oman mausteensa eläintarhan äänimaailmaan. Välillä saaren ohittava merivartioston tai poliisin moottorivene rikkoo kesäillan hiljaisuuden.

Kaikesta huolimatta Korkeasaari on Helsingin hiljaisimpia alueita. Tosin kaupungin puoleisille rannoille on jo pitkään kantautunut liikenteen ääniä Sörnäisten rantatieltä. Yhä lähemmäksi tuleva rakentaminen kuuluu jo selvästi saaren pohjois- ja länsiosiin. Kalasataman rakentaminen kiihtyy ja parin vuoden päästä alkava Kruunusiltojen rakennustyö lisää lähiympäristön melua.

Kesän parhaaseen yleisöaikaan ovat koetuksella jopa kaikkeen tottuneen henkilökunnan edustajienkin korvat. Herkkäkorvaisimpia ovat kuitenkin saaren karva- ja höyhenpeitteiset asukkaat. Pesimä- ja lisääntymisaikaan moni laji on herkkä häiriöäänille. Kevään ensimmäistä munaa haudotaan nyt partakorppikotkien pesässä. Pian lisääntymiskausi alkaa yhä useammilla eläimillä.

Vaikka kaupunkieläintarhoja on maailman suurkaupungeissa ollut jo reilun sadan vuoden ajan, eläinten melunsiedosta on vielä varsin vähän tietoja. Eniten on tutkittu norsujen ja ihmisapinoiden reaktioita. Jonkun verran on tietoa myös kissaeläinten reaktiosta meluun. Lajit poikkeavat toisistaan huomattavasti: jotkut eivät juurikaan reagoi, toiset taas selkeästi hermostuvat ja niiden stressihormonitasot kohoavat selvästi. Yksilöiden välillä näyttää myös olevan suuria eroja.

Eläinsuojelulain mukaan eläintarhaeläimet eivät saa jatkuvasti altistua ympäristön melulle ja niillä on oltava mahdollisuus riittävän rauhalliseen ympäristöön. Koska Korkeasaaren eläimiä ei voi helposti siirtää muualle alueelta, on meidän etukäteen tarkoin mietittävä missä alueilla on varauduttava tulevan rakentamisen aiheuttamiin muutoksiin.

Korkeasaaressa on käynnistynyt tutkimus, jossa selvitetään melutasoja saaren eri osissa. Jonkun verran mittauksia on myös tehty yleisön aiheuttaman äänen voimakkuudesta mm. Kissalaaksossa ja trooppisissa taloissa. Noin vuoden kuluttua valmistuvat melukartat Korkeasaaren eri alueista eri vuodenaikoina. Meluun vaikuttaa mm lumipeite, puiden lehvästö ja yleisön määrä.

Tutkimuksessa avustavat Korkeasaaressa ulkotöitä tekevät henkilökunnan jäsenet. Ensimmäisiä talvimittauksia ovat tehneet saaren valvojat ja puutarhurit mukanaan kannettavilla mittauspuhelimilla. Puhelin on tavallinen älypuhelin, johon on ladattu Ranskassa valmistettu sovellus (Ambiciti). Sen avulla mitataan jatkuvasti ympäristön keskiäänitasoa. Saareen on myös ripustettu muutamaksi tunniksi kiinteitä mittareita, joilla on tutkittu paikallista äänitasoa ja sen vaihtelua. Tiikeritallin katolle on kiinnitetty tarkka äänimittari seuramaan melua lähivuosien ajan. Tästä mittarista saadaan tietoa sekunnin välein, ja siitä voidaan jäljittää kaikki saaressa esiintyneet melupiikit.

Kun rakentaminen parin vuoden kuluttua kiihtyy, melukartat tehdään uudelleen ja niitä verrataan tämänhetkisiin. Eri eläintiloissa tutkitaan myös akustiikkaa, jotta se osataan ottaa paremmin huomioon uusia tiloja suunniteltaessa. Jos Korkeasaaressa tehtävästä tutkimus onnistuu hyvin, muutkin eläintarhat ottanevat käyttöön meillä testattavan menetelmän sen helppokäyttöisyyden ja edullisuuden vuoksi.

Esineiden internet on ottanut suuria harppauksia eteenpäin muutaman viime vuoden aikana. Laitteet ovat pienentyneet ja halventuneet, eikä niiden rakentaminen ja ohjelmointi enää vaadi teknisen yliopiston suorittamista. Uusia teknisiä laitteita on tulevina vuosina tarkoitus alkaa kokeilla myös Korkeasaaren eläinten stressireaktioiden selvittelyssä. Tässä työssä Korkeasaaren apuna toimii Helsingin kaupungin innovaatioyksikkö Forum Virium ja sen perustama Vekotinverstas.