Pääkirjoitus: Kuuleeko Mongolia?

Mari Lehmonen, tiedottaja

Kuuleeko Gobi, Korkeasaari kutsuu! Villihevostemme Hannan ja Helmin matka Tsekeistä Mongoliaan on kestänyt jo 35 tuntia, mutta tietoa onnellisesta perille pääsystä ei vain kuulu. Hevoskuljetusautot ovat ajaneet Gobin aavikkoteitä niin syvälle tietoliikennekatveeseen, ettei sieltä kuulu pihaustakaan. Myös hanketta koordinoivassa Prahan eläintarhassa odotetaan. Any time now, siellä uskotaan. Keskiviikkopäivä muuttuu illaksi, yöksi ja torstaiaamuksi. Miten Hanna ja Helmi voivat? Onko kaikki hyvin? Huoli on kova ja odottavan aika pitkä.

Hannan, Helmin ja niiden lajitovereiden matkaan huipentuu kuukausien ja vuosien työ, jota olemme tuoneet näkyväksi villihevossivullamme. Takaiskuja ja haasteita ei ole tältä matkalta puuttunut. Vuodesta 2014 olemme yrittäneet saada nuoria hevosiamme mukaan Mongolian koneeseen. Kriteerit ovat äärimmäisen tiukat ja siksi olimme erittäin onnekkaita, että molemmat tammamme valittiin mukaan. Takana on valtava määrä valmisteluita, terveystarkastuksia, testejä, lupia ja työtunteja. Tueksemme olemme saaneet hevosrakkaita sponsoreita ja kansalaisia. Puhallamme yhteen hiileen Prahan eläintarhan ja heidän tukijoidensa kanssa. Olemme tehneet yhdessä parhaamme.

Hevosista kiinnostunut toimittaja kysyi minulta, miksi yleensäkin Korkeasaari lähti mukaan tällaiseen. Siksi, että tämä on meidän ydintehtävämme. Eläintarhat ylläpitävät uhanalaisten lajien kantoja suojatuissa oloissa ja vahvistavat luonnonkantaa tällaisin palautuksin. Se on kaikkea muuta kuin helppoa työtä, mutta ilman sitä mongolianvillihevonenkin olisi tuttu vain kirjojen kuvista. Villihevoset metsästettiin luonnosta sukupuuttoon 1960-luvulla ja viimeiset yksilöt elivät eläintarhoissa. Lajin onneksi villihevoset myös lisääntyivät ihmisen järjestämissä oloissa suunnitellusti, toisin kuin vaikkapa isosarvikuono, jonka tulevaisuus näyttää huonolta.

Meidän ihmisten tehtävä on vaalia ympäröivää luonnon monimuotoisuutta kaikin meillä olevin keinoin. Korkeasaari on osallistunut mongolianvillihevosten kannan ylläpitoon vuodesta 1977. Lajin luontoonpalautus eläintarhoista alkoi 25 vuotta sitten ja nykyään hevosia laukkaa aroilla noin 400. Jos joku miettii, selviävätkö eläintarhoista tuodut hevoset karulla arolla, vastaus on selkeä: kaikki luonnossa elävät villihevoset ovat eläintarhoissa syntyneitä tai niiden jälkeläisiä. Jotkut eläintarhoista tuodut tammat ovat saaneet Mongoliassa yli kymmenen varsaa.

Mutta entä Hanna ja Helmi? Kello 11.12 torstaina sähköpostiin kolahtaa se kovasti odotettu viesti Prahasta: “Hanna ja Helmi on vapautettu ongelmitta totutusalueelle eilen. Kaikki meni hyvin, joten tämä on alku niiden uudelle elämälle.” Riemu ja helpotus, iso tuuletus ja kiljahtelua! Hannan ja Helmin uskomaton matka Mongoliaan on onnistunut! Jäämme vielä odottamaan valokuvia, jotka saapuvat sitten, kun yhteys Gobin aavikolta sen sallii. Pysymme kuulolla, jotta voimme jatkossakin kertoa teille terveisiä Mongoliasta.