Pääkirjoitus: Orpojen poikasten harjoitukset Pääkirjoitus: Orpojen poikasten harjoitukset Andrea Kurtén, eläintenhoitaja, Korkeasaaren Villieläinsairaala Julkaisupäivä: 19.10.2016 Viime vuonna hoidimme villieläinsairaalassa 90 eri lajia ja yli 900 potilasta. Hoitoon tuodaan sekä aikuisia että nuoria eläimiä. Aikuiset, täysin toipuneet yksilöt on helppo palauttaa luontoon, mutta orvot poikaset ovat aivan toinen juttu. Poikasen pitää oppia löytämään itselleen ravintoa ja suojaa. Siksi pyrimme tarjoamaan kaikille hoidokeillemme lajille tyypillistä luonnosta löytyvää ravintoa, missä on omat haasteensa. Oravanpoikaset saivat tänä syksynä hyvät ruokavarastot, kun auttamishaluiset ihmiset keräsivät meille paljon vihreitä käpyjä ja tammenterhoja. Nämä ovat oravanpoikasille päivittäinen oppitunti ruokailusta luonnossa. Kun oravanpoikasia viedään luontoon, niille annetaan nykyään aina mukaan pesäpönttö turvapaikaksi uuteen ympäristöön. Sovimme oravanvapauttajan kanssa oravien apuruokinnasta, sillä kuusen- ja männynkävyt ovat usein niin korkealla puun latvassa, että pikkukurret eivät uskalla heti kiivetä hakemaan niitä. Liito-oravan poikaset tarvitsevat liitoharjoituksiinsa korkeammat tarhat kuin mitä villieläinsairaalassa on. Tämän vuoksi hoitoon tuoduille liito-oraville etsitään adoptioperhe ennen niiden aikuistumista, sillä villi liito-oravaemo yleensä ottaa vieraan poikasen hoidettavakseen. Parina edellisvuonna tämä on onnistunut hyvin. Tänä vuonna kasvattiemon luokse viety liito-oravan poikanen alkoi syödä lehtiä ulkona päiväsaikaan, jolloin pedot voivat löytää sen helpommin! Tästä viisastuneina pidämme varmaankin jatkossa hoidossamme adoptioperhettä odottavia liito-oravia pimeässä huoneessa päivisin, ja jätämme öisin valot päälle, jotta poikaset osaisivat liittää yhteen ravinnonsaannin ja ajankohdan. Pöllöjen, lumikoiden ja kärppien poikaset saavat harjoitella metsästämistä elävillä hiirillä. Elävien selkärankaisten antaminen eläimille on yleensä kiellettyä, mutta petojen orvoille poikasille se sallitaan. Viimekesäinen kärpänpoikanen oppi jo pienenä syömään kuolleita hiiriä, mutta elävän hiiren kanssa se alkoi leikkiä innokkaasti. Näätäeläimet kasvavat yleensä sisarusten kanssa ja tämä yksilö oli varmaan ollut yksinäinen. Muutaman viikon kuluttua kärppä onneksi ymmärsi, että eläviä hiiriä voi myös syödä, kunhan ne tapetaan ensin. Pedon kanssa oleskelu on hiirille tietenkin erittäin stressaavaa. Siksi pedon ruuaksi tarkoitetut yksilöt vaihdetaan usein. Ruokahiiret ovat myös eläimiä, joiden hyvinvointi on tärkeää. Vuosia sitten kasvatin kolme hiiripöllönpoikasta. Ne oppivat nopeasti syömään kuolleita hiiriä, mutta elävät hiiret nousivat takajaloilleen ja uhkasivat pöllöjä niin, että pöllöt kauhuissaan nojasivat taaksepäin ja lähtivät karkuun. Kolmisen viikkoa meni – sen ajan tarjosin ravinnoksi eläviä ja kuolleita hiiriä – ennen kuin pöllönpoikaset oppivat itse pyydystämään ruokaansa. Kalansyöjien kuten hylkeen ja koskelon poikaset saavat eläviä kaloja: ilman kalastustaitoa niitä ei kannata vapauttaa. Olemme saaneet eläviä kaloja kalastaja Jarmo Lehtelältä. Hän hoitaa paikallisen järven ekosysteemiä kalastamalla pois suuria määriä roskakaloja – ja tuo ne sitten elävinä meille aivan ilmaiseksi! Kiitos siitä! Tietyillä lajeilla orpoa poikasta on vaikea kasvattaa luontokelpoiseksi. Esimerkiksi haahka ja tukkasotka tuntuvat tarvitsevan emon opetusta pärjätäkseen omillaan. Molemmat lajit syövät mm. simpukoita, jotka pitää ensin löytää ja sitten opetella syömään. Tukkasotka syö myös paljon hyönteisiä ja kasveja, mutta emme kykene keräämään tarpeeksi tällaista ruokaa linnuille. Paras hoitoratkaisu voisi olla, että yhteistyössä lintuharrastajien kanssa saisimme myös nämä poikaset adoptioemoille. Molempien lajien emot ottavat mielellään hoitoon vieraita oman lajinsa poikasia. Ihmisen hoivissa luonnonvaraisten eläinten poikasia ei saisi kasvattaa liian puhtaassa ympäristössä, varsinkaan loppuvaiheessa. Luonto ei ole desinfioitu, joten eläimen pitää kestää jonkin verran bakteeri- virus- ja sieniesiintymiä. Ämpärillinen merivettä sorsanpoikasten altaaseen, luonnosta kerättyjä kasveja isommille oravanpoikasille jne. on hyvä tapa kasvattaa vastustuskykyä. Kun luonnosta löytyy orpo eläimen poikanen, on löytäjällä suuri houkutus yrittää hoitaa sitä itse. Silloin vaarana kuitenkin on, että hyvää tarkoittaessaan ihminen pilaa poikasen selviytymismahdollisuudet luonnossa. Toivottavasti edellä kertomani esimerkit kannustavat ottamaan rohkeasti yhteyttä asiantuntijoihin, jotka tekevät parhaansa eläimen hyväksi. Auta suomen luontoa ja lahjoita Villieläinsairaalalle Korkeasaaren eläintarhalla on pitkät perinteet luonnonvaraisten eläinten auttamisessa. Korkeasaaren Villieläinsairaala tarjoaa paikan, jonne loukkaantuneita tai orpoja eläimiä voi tuoda saamaan ammattitaitoista hoitoa. Vuosittain Villieläinsairaalaan tuodaan 800–1000 eläintä, pääasiassa suhteellisen yleisiä lajeja pääkaupunkiseudulta (mm. orava, siili, vesilinnut), mutta myös harvinaisia lajeja tuodaan (mm. saimaannorppa, liito-orava). Osallistu suojeluun Keskustelu