Talvi tulee; oletko valmis?

Talvi on tuloillaan ja monelle eläimelle koittavat laihat ajat. Joillekin, kuten hyönteissyöjälinnuille, on muutto ainoa mahdollisuus selvitä pohjoisen talvesta. Monet nisäkkäät, ja eräät linnutkin, sinnittelevät pohjoisessa muuttamalla ruokavaliotaan tai keräämällä vararavintoa. Tällä hetkellä luonnossa on menossa varastorasvan keruu sekä sopivien talvehtimispaikkojen valmistelu. Myös paksumman talviturkin on oltava valmiina ennen pakkasten tuloa. Moni nisäkäs, kuten lumikko ja metsäjänis, kasvattaa myös lumiseen maisemaan väriltään sopivan talviturkin.

Jos etelään muutto ei ole mahdollista ja ruokaa ei riitä varastoissa talven yli, eräät nisäkkäät nukkuvat kylmän ja ravintoköyhän ajan yli. Näitä horrostajia ovat mm. lepakot ja siilit. Kevyempää horrosta viettävät karhut, supikoirat ja mäyrät. Etuna horrostamisessa on energian säästyminen ja selviäminen pitkiä aikoja ilman ravintoa.

Autetaan siilit talven yli!

Siilit horrostavat talven, sillä niiden pääravintona ovat hyönteiset ja madot, joita ei talvella ole saatavissa. Keräämällään rasvalla siili pystyy ylläpitämään hidastuneet elintoiminnat talvihorroksen ajan. Horroksen aikana siili hengittää harvakseltaan, vain kerran pari muutaman minuutin välein, ja sen sydän sykkii vain 20 kertaa normaalin 190 lyönnin sijasta.

Jotta siilit selviäisivät talvesta, ne tarvitsevat sekä tuhdin sisäisen rasvavaraston että suojaisan talvipesän. Syksyinen kissan- ja koiranruokatarjoilu auttaa siiliä pulskistumaan talvihorrosta varten. Leväperäinen puutarhuri on siilin paras ystävä: siili pitää risu- ja lautakasoista, koska niissä on suojaisaa talvehtia. Siilille voi myös rakentaa talvehtimislaatikon.

Korkeasaaren villieläinsairaalassa talveaan viettää vuosittain noin 10-20 siiliä, joiden syyspaino ei ole saavuttanut 800g turvarajaa. Tänä vuonna hoitoon on tuotu noin 70 siiliä, mikä on huomattavasti vähemmän kuin edellisenä vuonna. Liian keveitä siilinpoikasia ei juurikaan ole tuotu, niiden aika koittaa myöhemmin syksyllä.

Karhut ja murmelit menevät talviunille

Korkeasaari  pyrkii tarjoamaan eläimilleen mahdollisimman luonnonmukaiset olosuhteet. Niinpä eläintarhassakin karhut ja murmelit vetäytyvät talviunille ilmojen kylmetessä ja päivien lyhetessä.

Karhujen sisätila on lämpötilaltaan ulkoilman tasoa ja jos talvi on lämmin, on karhujen talviuni lyhempi. Karhut tankkaavat ruokaa ennen talviunille menoaan ja niiden vetäydyttyä pesiinsä luukut tarhaan suljetaan. Karhun talviuni on eräänlainen kevythorros, jossa ruumiinlämpö laskee vain muutamia asteita. Korkeasaaressa karhut nukkuvat noin neljä kuukautta.

Murmelit ovat itse kaivaneet maakolonsa. Niille tarjotaan kuivaa heinää sisustusmateriaaliksi ja ne päättävät itse talvilevolle menostaan. Kolon tulee olla routarajan alapuolella, jotta murmelit pystyvät pitämään yllä ruumiinlämpönsä talven ajan. Talvehtimista auttaa se, että tarhassa on viisi murmeliveljestä, jotka voivat jakaa maanalaisen kimppakämpän ja lämmittää toinen toistaan.

Murmelien talvihorroksen aikana niiden ruumiinlämpö laskee neljään asteeseen ja sydämensyke hidastuu yli sadasta vain neljään kertaan minuutissa. Pesän lämpötila ei saa laskea pidemmäksi aikaa alle 0°C, koska silloin murmelien varastorasva ei riitä ruumiinlämmön ylläpitoon. Murmelin horrokseen vaipumista säätelee sekä valon ja pimeän vaihtelu, että lämpötila. Luonnossa asiaan vaikuttaa myös ravintotilanne, mutta eläintarhaoloissa sillä ei ole merkitystä.

Kirsi Pynnönen-Oudman
tutkimuskoordinaattori