Tervetuloa maailmaan, vastasyntynyt vikunja!

Korkeasaaressa tihuttaa hiljaa vettä, torstai on ehtinyt puoleen päivään ja vikunja-aitauksen luona eläintenhoitaja kurkistelee kiikareilla tarhaa kohti. Tämä tienpätkä on juuri rajattu nauhoin. Tunnelma on odottava, sillä vikunjanaaraan synnytys on alkanut.

Vikunjanaaras täyttää tänä syksynä viisi vuotta ja se sai ensimmäisen varsansa viime kesänä. Silloin synnytys kesti kolme tuntia, mutta nyt kaikki näyttää sujuvan joutuisammin. Näkyvissä ovat jo varsan etujalat ja pää. Emo käy makuulle, nousee sitten taas ylös. Sillä on korvat luimussa. Pieni vikunja määkii pienellä äänellä muutaman kerran.

Menee vain vartti, kun emo ponnistaa varsan ulos. Se putoaa maahan kuin märkä kasa jalkoja ja karvaa. Eläintenhoitajat huokaisevat helpotuksesta. Riikinkukot alkavat heti kiljua ja töräytellä fanfaareja ympärillä – ovatko nekin seuranneet synnytystä? Vikunjaemo ja toinen vikunjanaaras ovat kilvan nuuskimassa uutta tulokasta. Maasta nousee pieni märkä pää ja pienet jalat heiluvat. Vastasyntynyt voi hyvin. Emonkin korvat ovat taas tyytyväisesti pystyssä.

Varsan ensimmäiset seisomayritykset ovat hyvin huteria. Jalat eivät ihan heti kanna, kun syntymästä on vasta kymmenen minuuttia. Emo kannustaa varsaa tuuppimalla sitä hellästi turvallaan. Taas se kellahti nurin. Lopulta varsa onnistuu ottamaan ensimmäiset askeleensa. Nyt se pääsee imemään maitoa. Ei aikaakaan, kun se jo yrittää hypähdellä hieman, aivan kuin iloisisi siitä, että sillä on neljä jalkaa. Molemmat naaraat seuraavat sitä herkeämättä, uros katselee vielä kauempaa.

Tervetuloa katsomaan Korkeasaaren uusinta tulokasta, joka on tänään vasta päivän ikäinen! Mitähän uutta se oppii toisena päivänään?