Villihevosten matkassa osa 10: Uusi haaremiori Mitä kuuluu Hannalle ja Helmille, nelivuotiaille mongolianvillihevosille, jotka syntyivät Korkeasaaressa ja liikkuvat nyt oman laumansa kanssa lajin kotiseuduilla Mongoliassa Gobi B:n suojelualueella? Ne ovat ehtineet tutustua villin hevosen elämään puolen vuoden ajan ja toivottavasti tottuneet siihen, ettei kukaan tuo enää porkkanaa niiden turvan eteen. Niiden pitää pärjätä karussa maastossa, kuten tekevät samalla alueella elävät noin 270 lajitoveria. Mongolian ilmasto on Hannalle ja Helmille jo tuttu, sillä ne viettivät viime talven Takhin Talin totutustarhassa yhdessä tammatoveriensa Yanjan ja Spesin kanssa. Totutustarhoissa luontoonpalautettavia, eläintarhoissa syntyneitä villihevosia seurataan ja ruokitaan ensimmäisen vuoden ajan, jotta nähdään kaiken olevan kunnossa. Se on pehmeä lasku Mongoliaan. Talvella tammat saivat seurakseen orin, joka oli loukannut jalkansa ja otettiin totutustarhaan, jotta jalka saisi parantua rauhassa. Tämä Hustai-niminen ori oli syntyjään toiselta Mongolian suojelualueelta Hustai Nuruun kansallispuistosta, ja siirretty kolme vuotta sitten Takhin Taliin rikastamaan alueen hevosten geeniperimää. Nämä seudut olivat ehtineet tulla jo tutuiksi Hustaille. Nyt se pääsi tutustumaan neljään nuoreen tammaan, joista tuli sen haaremi. Kun totutustarhan portti avattiin kesällä, Hustai oli tärkeä paikallisopas tammoille. Orin tehtävä on suojella laumaa, vaikka monet päätökset tekeekin lauman vahvin tamma. Lauman reviiri oli aluksi noin kymmenen kilometrin päässä totutusalueesta, sillä alueella virtaa pieni joentapainen, josta hevoset pääsevät sammuttamaan janonsa. Helmi ja Spes arolla. Kuva: Gobi B:n suojelualue Nyt alkutalvesta kyselimme kuulumisia Mongoliasta ja kuulimme että arolla on ollut draamaa. Ori Hustai oli kohdannut vahvempansa elokuussa ja nyt tammalauma liikkuu Tanan-nimisen orin seurassa. Uuden orin molemmat vanhemmat ovat luonnossa Gobi B:n alueella syntyneitä mongolianvillihevosia, minkä vuoksi Tanan on epäluuloisempi ihmisiä kohtaan kuin Hustai. Kuulemma on hyvin tavallista, että paikalliset orit ovat vahvoilla, kun tammoista käydään taisteluita. Uuden haaremiorin vuoksi suojelualueen vartijat eivät enää pääse kovin lähelle Hannan ja Helmin laumaa. Lauman tarkastelu puolta kilometriä lähempää on orin mielestä epäilyttävää, ja se johdattaa tammansa etäämmäs, joten kiikareille ja hyvälle kameran zoomille on nyt käyttöä. Tämä on 8-vuotiaan Tananin toinen yritys pitää itsellään haaremia. Ensimmäisen kerran se yhdistettiin totutustarhassa tammojen kanssa vuonna 2015, mutta lauman vapauttamisen jälkeen se hukkasi pian haareminsa. Neljän vuoden aikana siitä on varmasti kasvanut kokeneempi ja taitavampi hevonen. Vasemmalla uusi haaremiori Tanan, sitten Yanja ja oikealla Hanna. Kuva: Gobi B:n suojelualue Kesällä Hannan ja Helmin lauman tammojen vatsat näyttivät kovin pyöreiltä, ja Spesin epäiltiin olevan kantavana. Yleensä luontoonpalautetuilta tammoilta kestää noin kaksi vuotta sopeutua uuteen ympäristöön niin hyvin, että ne saavat ensimmäisen varsansa. On siis ihan mahdollista, että pyöristyneet vatsat kertoivat vain hevosten hyvästä ravintotilanteesta. Myös lauman haaremiorin vaihtuminen kesän lopulla voi vaikuttaa niin, että vielä ensi kesänä laumassa ei nähdä varsoja. Mutta pidämme peukkuja tammoille ja toivomme parasta! Talvi on tullut myös Mongoliaan. Pakkaset voivat kiristyä jo nyt öisin -20 asteen alapuolelle, joten hevosetkin ovat kasvattaneet talvikarvan suojakseen. Talvisin suojelualueen vartijat tukiruokkivat hevosia eli käytännössä kuljettavat heinää arolle. Etenkin runsaslumisina talvina hevosten voi olla vaikeaa löytää riittävästi ravintoa, jolloin apu tulee tarpeeseen. Hannalla ja Helmillä on siis edelleen kaikki hyvin siellä kaukana jossain. Mongolia vaikenee taas hetkeksi ja palaamme asiaan, kun siltä suunnalta on uutta kerrottavaa. Tarinan aiemmat osat: 1. Lähtö Korkeasaaresta 2. Saapuminen Prahaan 3. Prahasta kuljetuslaatikkoon 4. Viimeiset terveystarkastukset 5. Lähtöaamu 6. Mongoliaan 7. Ensilumi Mongoliassa 8. Mongolian kevät 9. Villinä luontoon Teksti: Mari Lehmonen/Korkeasaari Keskustelu
