Amazoninjokikilpikonna

Amazoninjokikilpikonnien kotikontuja ovat Etelä-Amerikan jokien laguunit ja tulvalammikot. Kilpikonnat syövät erityisesti vesikasveja, mutta satunnaisesti ne popsivat myös simpukoita ja katkoja. Jokikilpikonnat viettävät suurimman osan ajastaan vedessä, mutta nauttivat auringossa paistattelusta. Hyvää paistattelupaikkaa voidaan puolustaa jopa näykkäisyin. Naaras munii munat joen rantahiekkaan kaivamaansa pesään, jossa ne saavat hautua kaksi kuukautta. Pienet kilpikonnat kiiruhtavat hiekasta kaivauduttuaan ensi töikseen veteen.

Kilpikonnanmunista kehittyy yli 33 asteen lämpötilassa naaraita, muutoin kuoriutuu koiraita.

Uhattuna amazoninjokikilpikonna kääntää päänsä kuoren uurteeseen. Tämä on kilpikonnien sukupuussa alkukantainen piirre – tehokkaampi suojautumiskeino olisi vetää pää ja kaula kuoren sisään piiloon. Amazoninjokikilpikonna kuuluu yhteen vanhimmista elossa olevista kilpikonnaheimoista, arraukilpikonniin.

Suojelu

Amazoninjokikilpikonnat ovat vaarantuneita. Jokikilpikonnat olivat ennen yleisiä, mutta niiden määrä vähenee nopeasti. Niitä on vielä Amazon- ja Orinoco-jokien soilla ja sivuhaaroilla Venezuelassa, Pohjois-Brasiliassa ja Surinamissa. Kilpikonnia pyydystetään kuorien ja öljyn takia sekä ravinnoksi. Kilpikonnia häiritsee veden nousu, kun jokien pintaa nostetaan keinotekoisesti vesiliikenteen tai vesivoimaloiden tarpeisiin. Elinympäristön suojelu hyödyttäisi jokikilpikonnia.

Korkeasaaressa

Amazonia-talon keskialtaassa asuu kolme amazoninjokikilpikonnaa. Ne saatiin Korkeasaareen vuonna 2000 Frankfurtin eläintarhasta. Kilpikonnat saavat ruuakseen esimerkiksi vesimelonia, salaattia, ituja ja voikukanlehtiä. Lämpölamppujen alle tulee usein ruuhkaa kolmestakin kilpikonnasta. Ne voivat kiivetä toistensa päälle päästäkseen paistattelemaan lähemmäs lämpölamppua. Kilpikonnien kanssa samassa tilassa asuneet kääpiökaimaanit siirrettiin keväällä 2016 Särkänniemen akvaarioon.

Amazoninjokikilpikonna tunnetaan kotiseudullaan nimellä taricaya. Se tarkoittaa löytämistä.