Persianlammas

Persianlammas, josta on käytetty myös nimeä uriaali, on lajina levinnyt laajalle Kaspianmeren ja Himalajan vuoriston väliselle alueelle. Talvikarvassa pässillä on tuuhea rintakarvoitus, naarailla eli uuhilla on lyhyempi karva. Myös uuhen sarvet ovat huomattavasti pienemmät kuin pässin kippuraiset sarvet. Persianlammas jaetaan useaan alalajiin, joista Korkeasaaressa asuva alalaji on levinneisyydeltään koillisin ja parhaiten vuoristoon sopeutunut. Se on varsin harvalukuinen, ja sitä pidetäänkin kaikkein uhanalaisimpana villilampaana.

Persianlampaat elävät osittain samoilla rinteillä markhoreiden kanssa, mutta viihtyvät niitä alemmilla ja tasaisemmilla pensaikkoisilla rinteillä. Näin lajien välille ei synny kovin voimakasta kilpailua samoista laitumista. Persianlampaan ravintoon kuuluvatkin heinä, pensaiden lehdet ja oksat sekä siemenet. Se itse kuuluu lumileopardin saaliseläimiin, karitsat voivat joutua myös kotkien saaliiksi.

Muiden villilampaiden tavoin persianlampaat elävät talvella isoissa laumoissa, mutta keväällä lauma hajaantuu pienemmiksi ryhmiksi ennen kuin uuhien synnyttämisen aika koittaa. Syksyllä pässit mittelevät voimiaan puskemalla toisiaan ja yrittävät pariutua useamman naaraan kanssa.

Suojelu

Persianlammas lajina luokitellaan vaarantuneeksi, ja sen alalaji katsotaan uhanalaisimmaksi villilampaaksi. Liiallinen metsästys on yksi lajin suurimmista uhista, etenkin trofeiden eli metsästysmuistojen vuoksi. Metsästys oli voimakasta jo Neuvostoliiton aikoina, ja kiihtyi myös Tadzikistanin levottomuuksien aikana 1990-luvulla ja Afganistanin sodan aikana 2000-luvulla. Myös kilpailu kotieläinten kanssa samoista laitumista, kotieläimistä tarttuvat taudit ja risteytyminen kesylampaiden kanssa uhkaavat persianlammasta. Elinalue kutistuu ja muuttuu epäsuotuisammaksi myös ilmastonmuutoksen vuoksi.

Paikallisväestön parissa tapahtuvaa ympäristökasvatusta pidetään yhtenä tehokkaimmista suojelukeinoista, ja suurin yksittäinen parannus olisi metsästyksen saaminen kestävälle pohjalle. Kaikissa esiintymisvaltioissaan persianlampaalla on suojelustatus ja metsästäminen on jo rajoitettua, mutta rajoitusten kiristämistarvetta ja valvontaa olisi tarve kehittää. Lajilla käytävä kansainvälinen kauppa on luvanvaraista.

Persianlammas otettiin vuonna 2021 mukaan eurooppalaisten eläintarhojen yhteiseen suojeluohjelmaan (EEP), jolla pyritään luomaan elinvoimainen tarhakanta lajin tulevaisuuden turvaksi. Toistaiseksi persianlampaita on vain muutamassa eläintarhassa.

Korkeasaaressa

Persianlampaat saapuivat Korkeasaareen helmikuussa 2021. Pässi tuli Ruotsista ja uuhet Tallinnan eläintarhasta, ja niiden toivotaan saavan karitsoja. Persianlampainen kallioinen tarha sijaitsee rantareitin varrella, markhorien ja partakorppikotkien välissä.