Virikelelusta uutta virtaa pienten kädellisten elämään

Pieniä kädellisiä voidaan aktivoida virikeleluilla. Kyseiseen lopputulokseen pääsi hiljattain Veera Riihonen, joka teki kandidaatintutkielmansa Turun yliopiston biologian laitokselle Korkeasaaren eläintarhassa. Riihonen tutki valkopääsakien (Pithecia pithecia) ja pikkumarmosettien (Cebuella pygmaea) käytöstä virikelelun avulla.

Riihonen toteaa tutkielmassaan, että lajien käytös muuttui huomattavasti virikelelun myötä: sekä pikkumarmosettien että valkopääsakien yleinen aktiivisuustaso kasvoi. Lisäksi valkopääsakit sukivat toisiaan ja leikkivät keskenään enemmän virikelelun ollessa saatavilla. Pikkumarmosettien sosiaalisessa käyttäytymisessä ei tutkielmassa tarkkailtujen käytöstemallien osalta tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta, mutta ne viettivät enemmän aikaa eriönsä alaoksistossa eläintarhan kävijöiden nähtävillä.

Odottamaton havainto tutkimuksen aikana oli se, etteivät etteivät Korkeasaaren valkopääsakiurokset neljän päivän aikana oppineet käyttämään virikelelua. Valkopääsakinaaraat ymmärsivät jo ensimmäisenä päivänä, miten virikelelu toimi, mutta urokset joutuivat tyytymään epäonnistuneiden yritysten jälkeen vain maahan pudonneiden herkkujen hakemiseen tai herkkujen varastamiseen lajitoveriensa käsistä. Tästä huolimatta myös valkopääsakiurosten yleinen aktiivisuustaso lisääntyi, kun virikelelu oli valkopääsakien eriössä.

Eläintarhaeläinten aktivointi ja virikkeistäminen on hyvin tärkeää eläinten fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta. Sen tiedetään vähentävän sekä stressiä, stereotyyppistä käyttäytymistä että aggressiota, mikä osaltaan parantaa eläinten elämänlaatua ja helpottaa eläinten luontoon palauttamisessa sekä eläintarhan eläinkannan lisäämisessä.